27.1. Toko treenit ulkona

Hirveä romaani tulossa, joten sitä piristämään pari kuvaa viikkositten lenkiltä järvenjäällä.

Oltiin peltsulla ulkona reenailemassa.

Repon kaa otin pari sivulletuloa jotka meni ainakin mun mielestä tosi hyvin. Repsa osaa jo tulla kerjäämään palkkaakin istumalla sinnepäin mun vierellä. Nyt täytyy tarkkaila, että keskittyminen pysyy mussa ja pidentää sitä aikaa, jota sen tarttee olla siinä vierellä ennen vapautusta tai uutta käskytystä.

Sannan avulla otin vie pari vauhdikasta tänne käskyä ilman selkeetä päämäärää, josta sainkin katrilta hyvää vinkkiä, että kuinka sitä kannattaisi jatkossa reenailla, vielä kun sivulle tulo ei ole hanskassa.

Mötkön kaa otettiin ensin sivulletuloa ja mulla alkoi iskeä epätoivo sen kanssa. Se ei vieläkään tunnu tajuavan homman ydintä... Noh raukkaparan karvaton pylly ei kestänyt arktisia olosuhteita, joten sekin homma jäi puolitiehen. Lykkäsin sen autoon sulamaan ja ideana oli ottaa liikeestä maahan, mutta ylöisen vastusteluista ei tehty sitäkään. Kuulemma mitään ei voi reenata, ennenkun sivulletulo on kunnossa.

Olisin sitten tehnyt edes niin, että koira jää istumaan ja kutsun luokse, josta kesken matkaa maahankäsky, muttei sitäkään kuulemma kannata tehdä. Sitten yritettiin näyttää miljoonaa eri tyyliä opettaa kaukokäskyjä, vaikkei nyt niitä välttämättä tartte vielä osata. Sitten siinä säheltäessä olo todettava, ettei mun koiraa ole tarkoitettu suomen keleihin ja keskeytin homman ja lykkäsin koiran autoon.

Kotona kokeilin sitten piruuttani Katrin vinkkiä namit vierelle jotka poistaisivat eteenpäin valumista kaukokäskyissä. Ahneelle paskalle on ollut tosi vaikea opettaa, ettei niitä nameja oteta ilman lupia. Nyt sitten näytin kertaalleen taivaanmerkit, kun se koitti niitä otella ja kerrasta oppi. Ahneuteen ei siis toimineet pehmeät keinot. Noh sitten onnistuttiin hyvin tekemään muutamia maahan-ylös-maahan-ylös.

Tänään kunnostauduin ja hommasin meijän vanhan eteiskäytävän maton takaisin ja otin sen koirareenimatoksi. Peilin eessä ensin Repoa sivuttelin, mutta meinasi kyllä leikkaa kiinni kun se pieni mato kiemurteli ympäriinsä ja sen persus levis miten sattuu, eikä onnistuneita meinannut millään tulla. Muutamaan hyvään oli sitten hyvä lopettaa onneksi.

Mötköä yritin taas epätoivoisesti opettaa sivulletuloa. Musta tuntuu että sillä ei aina pala kaikki valot päässä. Nyt se teki ihan mitä sattuu ja nostatti ittelleen ihan hirmuset kierrokset. Jokaista yhtä hyvää kohden jouduin "hööpöhöpöämään" viisi sivulletuloa. Menin itsekkin hetkeksi keräilemään kierroksiani alas kun alkoi niin pirusti hermostuttaa! Tein varmaan itse jotain merkittävästi väärin kun se ei tuntunut nyt kykenevän ollenkaan ja kiersi ympyrää mun ympäri. Lopetettiin kahteen ihan ok sivuun. Vaikka koira jäi niissä vähän liian irti, niin kohta oli muuten hyvä ja koira oli suora ja otti kontaktia. Oltaisiin muuten varmaan vieläkin siellä yhdessä sivuttelemassa.

Sitten kokeilin taas eilistä juttua eli maahan ylös maahan. Mielentila oli ehkä huono, kun epäonnistumisia tuli enempi kuin eilen, mutta onnistumisiakin ja lopetettiin pariin hyvään. Sannan kanssa käydyn pohdinnan jälkeen vaihdoin "ylös" sanan vielä "ub" sanaan, ettei Möktö vaan sekota sitä "yli" sanaan, joka on tienylityksen käskysana.

Sitten, mitä en edes tiedä tartteeko koiran osata, mutta oli pakko jankata, kun Mötkö ei millään halunnut tajuta, mutta maahan-istu-maahan. Istumasta maahan onnistui hyvin, jossa on käskynä "down" koska maahan meno on erilainen kuin seisaaltaan "maahan". Mötkö halusi ehdottomasti mennä maasta istumaan seisomisen kautta, joten sitä jankattiin kunnes saatiin pari onnistunutta sarjaa. Tehtiin sitä sitten vielä "loppuleikin" seassa pallopalkalla. Siinä en selkeästi paineistanut koiraa liikaa, niin Möktö ei tehnyt kertaakaan väärin. Pallopalkkaa pitäisi varmaan siirtää muihinkin juttuihin.

17.1. Wuf.filla

Morjens,

Kaikki välikuvat on tältä päivältä, kun oltiin "Mummulassa" eli Jannen äitillä kuluttamassa koirista energiaa niitten koiran Rokin kanssa.

Joku ei tajua "käsi taskussa" merkitystä

Käytiin perjantaina porukalla treenailemassa Wuffin lämmitetyllä hallilla. Alkuun otettiin (Minttu, Ginga, Mötkö) paikallaan makuu. Mötkö oli alkuun super hyvin, mutta sitten tein tyhmän virheen ja pidin liian pitkän palkkaustauon ja homma lähti käsistä ja Mötkis taisi nousta sen n. 2min aikana siinä loppuvaiheilla yhteensä 3 kertaa. Kävin korjaamassa sen aina takasin ja sitten kolmannen kerran jälkeen odotin hyvän ajan ja kävin vapauttaan Mööbelin tästä haastavasta tehtävästä.

Katri ehdotteli ensin et koittaisin samaa kun Gingalla, eli jättäis namit siihen sen vierustoille, mutta mun ja Mötkön "ilman lupaa ei saa ottaa" koulutus ei oo ihan vielä niin pitkällä, että uskoisin sen onnistuvan :D Toinen oli sit et saisin rauhassa seistä ja joku muu kävis korjaamassa ja palkkaamassa. Mutta yleensä ottaen oon super yllättynyt, kuinka hyvin Mötkö osas paikallaanmakuunkin, kun ei me olla tehty sitä muitten kanssa varmaan koskaan ja kotona viimeks vuonna nakki ja makkara.

Loppu aika otettiinkin Agilityä, kun kerrankin oltiin lämpimässä hallissa ja ei tarvinnut pelätä kylmän kelin aiheuttamaa lihasvammaa. Repolle esittelin vaan putkea ja rohkeana ja fiksuna koirana se äkkäs tosi nopeeta, että sen tunnelin läpi rymistelemällä sai ruokaa. Lisäks kutsuin sitä muutamia kertoja luokse ja otin pari "vullea".

Muitten treenatessa sitten istuskelin häkillä ja palkkailin molempia hiljaa olosta. Tosiaan kun tää oli Repon eka kerta hallilla, nii oli ihan hyvä opettaa et se vuoroavenailukin on ihan kivaa. Mötköltä se unohtu opettaa :D Sannan ja Mintun radan aikana tosin en saanut Mötköä mitenkään pitään päätä kii :/ Niillä on liian spesiaali suhde toisiinsa. Tai ainakin se on toiseen suuntaan. En niin tiedä Mintun tunteista Mötköä kohtaan.

Mötkön kanssa otettiin jo pientä rataa, josta kuva alla. Alkuun en ohjannut selkeesti putkelle ja Mötkö ei tajunnu, mutta sitten kun suju, niin se teki super hienosti, vaikka olikin ihan easy rata. Mentiin tätä hurjaa rataa molempiin suuntiin. Toisella puolella oli vielä yksinäinen putki, johon harjottelin vasemmalla kädellä lähettelyä, kun se on ollut vaikee. Otettiin sen jälkeen vielä noi pari hyppyä tosta toiselta radalta. Ja siis koska Mötköä ei oo kuvattu nii meijän esteet on sellasia maahankaivettuja 10cm.

Sitten vielä kokeiltiin kiikkua ja lopulta uskalsin antaa Mötkön tiputtaa sen kokonaan yksinään. Ei se oikeen välittänyt siitä yhtään :D Nyt tarttee vaan opettaa se hidastaan siinä, ettei se jokupäivä koita juosta turhan lujaa läpi, niinkun se tuppaa nyt tekeen, ellen vieressä nameilla hidasta. Sitten kokeilin vielä huvikseen, että uskaltaako Mötkö mennä puomille ja kovalla vauhdilla se tulikin, kunnes puolessa välissä ylhäällä se alko tajuun, et voi ei oon korkeella ja sit vauhti hidastu ja hidastu, kunne Mötkö pysähty kokonaan. Pienellä avustuksella päästiin sitten loppuun ja palkkojen jälkeen Mötkö päätti juosta toiseen suuntaan takasin. Eli se olikin niin helppo juttu.

Tuntuu että turhaan jännittelen näitä juttuja enää Mötkön kanssa, mutta mun vainot on sen lapsuuden ajalta, kun se pelkäs kaikkea ja kiikkua ja kaikkea. Nyt se on hieno ja rohkea koira! Harmitti, kun Wuffilla ei ollut niitä yksittäis keppijuttuja, et ois voinu reenaa keppejä, mutta pitää kattoo niitä sitten myöhemmin. Ja Mötkön käyn kuvautteleen maalis-huhtikuussa, niin sitten päästään ehkä tutustuun A-han ja isoihin esteisiin, jos vaan tulee hyviä uutisia!

Tokoa Pirkkalassa.

Hupsista jäi näköjään parista kerrasta kirjoittelematta! Mutta.

2 viikon loman jälkeen oli kiva taas palata reenailemaan. Kentän virkaa suoritti Veskan parkkipaikka. Mukana oli myös Katri Gingan kanssa.

Käsimerkistä Mötkö tajuili jo tosi kivasti sivulle juttua, mutta itse käsky "sivu" on sen mielestä sama juttu kuin istua. Päädyin nyt lähteä opettamaan "vulle" sanalla sivulle tuloa uudestaan, niin että käytän alkuun vulle sanaa vain, kun koira on jo käsimerkistä perillä, että mitä tehdään. Ehkä se sana tarttuisi sen päähän.

Treeneihin Katrin ehdotuksesta lisätään luoksetuloa, niin että treenaillaan vauhtia, eikä "loppuasentoa". Mötkö tarjoilee edessä istuntaa ihan kivasti, mutta kuten Katri sanoi, niin helpompi vatia että yksi liike on suora, kuin että menettäisi kahdesta vinosta asennosta pisteet. Lisäksi ajattelin, että kaukokäskyjä voisi hyvin treenailla, kun ne ei vaadi sivulla oloa.

Repo oli ihan pellossa kasvanut. Hetki sillä kesti tajuta, että miten niitä nakkeja saakaan, kun ne ei herunut mun kättä jyrsimällä. Ennen Katrin saapumista harjottelin Repon kaa luoksetuloa ja sitten, kun Katri vahti, niin otettiin muutamia sivulle tuloja. Nyt tarttee taas harjotella sen kanssa kaikkea ja päivittäin, kun se on ihan kauhukakara!

Lapinreissu teki mullekkin hyvää, mutta Repo oli viikossa muuttunut isoksi! :( Kuvia siitä taas kun jaksan niitä koneelle siirrellä.