Tavoitepostaus 2014 Mötkö

Harjoittelussa olevat liikkemme ja niiden Ongelmat(ratkaisu): 

Sivulletulo: Mötkö ei vieläkään yhdistä sitä aina tehtäväksi joka tapahtuu aina siinä mun vierellä.

(Lisätään toistoja ja treenejä. Palkataan vain oikeasta suorituksesta. Määritä minihyväksyttävän raja)

Nouto: Vaikka tätä alokkaassa olekkaan, niin treenataan sitä, kun mitään muuta ei voi oikeen tehdä, kunnes sivulletulo on hyvä. Mötkö ottaa kalikan suuhun, mutta yleensä päädystä. Suuhun ottaminen ilman hirveää hokemaa ja sadanvuoden odottelua mahdotonta. Ei edistystä.

(Määritä minimi vaatimus ja selkeytä palkkaus. Etene, mutta koirantahdilla. Palaa askel taaksepäin tarvittaessa)

Kaukokäsky: Tätähän ei tarvita varmaan koskaan, kun ei päästä pois edes alokkaasta ;P MUTTA. Tästä mä joskus yksin aloitin kouluttamisen. Maahan-ylös-maahan. Eteenpäin hiipiminen nousussa ja pakitus maahanmenossa.

(Riittävän helppo välimatka. Apunamit. Ei palkkausta enää vääristä suorituksista, kun onnistumisia niin paljon. Etene vasta kun sillä etäisyydellä vain onnistumisia.)

Pysäytys: Ei aina edes reaktiota. Alkutekijöissä.

(Selkeä käsiliike. Pallolla taaksepalkkaus.)

Kiritys luoksetulossa: Koska en voi ottaa vielä luoksetuloa loppuunasti (en aijo opettaa koiraa tulemaan eteen, vaan suoraan viereen) kun se ei osaa sivulletuloa. Ongelmia ei oikeastaan ole, mutta haetaan vauhtia härnäyksellä ja pois juoksulla. Palkkaus selkä koiraan päin pallolla.

Paikallaanmakuu: Näkyvissä ollessani näissä olosuhteissa, missä olen päässyt reenaamaan, en pidä liikettä ongelmallisena. Palkkausväliä voisi jo harventaa ja välimatka kasvattaa siihen 20metriin?

Tavoitteita: 

Mötkö pystyy suorittamaan ALO-luokan hyväksytysti.

Mistä homma lähinnä roikkuu?

• Sivulletulo kuntoon -> Seuraaminen
• Estehyppy

Kun seuraaminen on kunnossa lisätään siihen maahan meno (en usko että tässä on mitään ongelmia) ja seisahtuminen (vaatii että pysäytystä on treenattu ja sana jäänyt tonne tyhjään koppaan). Luoksetulosta sivulle. Jos sivulletulo kunnossa, en pidä tätä ongelmana.

Suurimmat haasteet?

• Sivulletulo
• Seuraaminen ja siinä käännökset
• Luokseenpäästävyys

Tähän me tähdätään!

27.1. Toko treenit ulkona

Hirveä romaani tulossa, joten sitä piristämään pari kuvaa viikkositten lenkiltä järvenjäällä.

Oltiin peltsulla ulkona reenailemassa.

Repon kaa otin pari sivulletuloa jotka meni ainakin mun mielestä tosi hyvin. Repsa osaa jo tulla kerjäämään palkkaakin istumalla sinnepäin mun vierellä. Nyt täytyy tarkkaila, että keskittyminen pysyy mussa ja pidentää sitä aikaa, jota sen tarttee olla siinä vierellä ennen vapautusta tai uutta käskytystä.

Sannan avulla otin vie pari vauhdikasta tänne käskyä ilman selkeetä päämäärää, josta sainkin katrilta hyvää vinkkiä, että kuinka sitä kannattaisi jatkossa reenailla, vielä kun sivulle tulo ei ole hanskassa.

Mötkön kaa otettiin ensin sivulletuloa ja mulla alkoi iskeä epätoivo sen kanssa. Se ei vieläkään tunnu tajuavan homman ydintä... Noh raukkaparan karvaton pylly ei kestänyt arktisia olosuhteita, joten sekin homma jäi puolitiehen. Lykkäsin sen autoon sulamaan ja ideana oli ottaa liikeestä maahan, mutta ylöisen vastusteluista ei tehty sitäkään. Kuulemma mitään ei voi reenata, ennenkun sivulletulo on kunnossa.

Olisin sitten tehnyt edes niin, että koira jää istumaan ja kutsun luokse, josta kesken matkaa maahankäsky, muttei sitäkään kuulemma kannata tehdä. Sitten yritettiin näyttää miljoonaa eri tyyliä opettaa kaukokäskyjä, vaikkei nyt niitä välttämättä tartte vielä osata. Sitten siinä säheltäessä olo todettava, ettei mun koiraa ole tarkoitettu suomen keleihin ja keskeytin homman ja lykkäsin koiran autoon.

Kotona kokeilin sitten piruuttani Katrin vinkkiä namit vierelle jotka poistaisivat eteenpäin valumista kaukokäskyissä. Ahneelle paskalle on ollut tosi vaikea opettaa, ettei niitä nameja oteta ilman lupia. Nyt sitten näytin kertaalleen taivaanmerkit, kun se koitti niitä otella ja kerrasta oppi. Ahneuteen ei siis toimineet pehmeät keinot. Noh sitten onnistuttiin hyvin tekemään muutamia maahan-ylös-maahan-ylös.

Tänään kunnostauduin ja hommasin meijän vanhan eteiskäytävän maton takaisin ja otin sen koirareenimatoksi. Peilin eessä ensin Repoa sivuttelin, mutta meinasi kyllä leikkaa kiinni kun se pieni mato kiemurteli ympäriinsä ja sen persus levis miten sattuu, eikä onnistuneita meinannut millään tulla. Muutamaan hyvään oli sitten hyvä lopettaa onneksi.

Mötköä yritin taas epätoivoisesti opettaa sivulletuloa. Musta tuntuu että sillä ei aina pala kaikki valot päässä. Nyt se teki ihan mitä sattuu ja nostatti ittelleen ihan hirmuset kierrokset. Jokaista yhtä hyvää kohden jouduin "hööpöhöpöämään" viisi sivulletuloa. Menin itsekkin hetkeksi keräilemään kierroksiani alas kun alkoi niin pirusti hermostuttaa! Tein varmaan itse jotain merkittävästi väärin kun se ei tuntunut nyt kykenevän ollenkaan ja kiersi ympyrää mun ympäri. Lopetettiin kahteen ihan ok sivuun. Vaikka koira jäi niissä vähän liian irti, niin kohta oli muuten hyvä ja koira oli suora ja otti kontaktia. Oltaisiin muuten varmaan vieläkin siellä yhdessä sivuttelemassa.

Sitten kokeilin taas eilistä juttua eli maahan ylös maahan. Mielentila oli ehkä huono, kun epäonnistumisia tuli enempi kuin eilen, mutta onnistumisiakin ja lopetettiin pariin hyvään. Sannan kanssa käydyn pohdinnan jälkeen vaihdoin "ylös" sanan vielä "ub" sanaan, ettei Möktö vaan sekota sitä "yli" sanaan, joka on tienylityksen käskysana.

Sitten, mitä en edes tiedä tartteeko koiran osata, mutta oli pakko jankata, kun Mötkö ei millään halunnut tajuta, mutta maahan-istu-maahan. Istumasta maahan onnistui hyvin, jossa on käskynä "down" koska maahan meno on erilainen kuin seisaaltaan "maahan". Mötkö halusi ehdottomasti mennä maasta istumaan seisomisen kautta, joten sitä jankattiin kunnes saatiin pari onnistunutta sarjaa. Tehtiin sitä sitten vielä "loppuleikin" seassa pallopalkalla. Siinä en selkeästi paineistanut koiraa liikaa, niin Möktö ei tehnyt kertaakaan väärin. Pallopalkkaa pitäisi varmaan siirtää muihinkin juttuihin.

17.1. Wuf.filla

Morjens,

Kaikki välikuvat on tältä päivältä, kun oltiin "Mummulassa" eli Jannen äitillä kuluttamassa koirista energiaa niitten koiran Rokin kanssa.

Joku ei tajua "käsi taskussa" merkitystä

Käytiin perjantaina porukalla treenailemassa Wuffin lämmitetyllä hallilla. Alkuun otettiin (Minttu, Ginga, Mötkö) paikallaan makuu. Mötkö oli alkuun super hyvin, mutta sitten tein tyhmän virheen ja pidin liian pitkän palkkaustauon ja homma lähti käsistä ja Mötkis taisi nousta sen n. 2min aikana siinä loppuvaiheilla yhteensä 3 kertaa. Kävin korjaamassa sen aina takasin ja sitten kolmannen kerran jälkeen odotin hyvän ajan ja kävin vapauttaan Mööbelin tästä haastavasta tehtävästä.

Katri ehdotteli ensin et koittaisin samaa kun Gingalla, eli jättäis namit siihen sen vierustoille, mutta mun ja Mötkön "ilman lupaa ei saa ottaa" koulutus ei oo ihan vielä niin pitkällä, että uskoisin sen onnistuvan :D Toinen oli sit et saisin rauhassa seistä ja joku muu kävis korjaamassa ja palkkaamassa. Mutta yleensä ottaen oon super yllättynyt, kuinka hyvin Mötkö osas paikallaanmakuunkin, kun ei me olla tehty sitä muitten kanssa varmaan koskaan ja kotona viimeks vuonna nakki ja makkara.

Loppu aika otettiinkin Agilityä, kun kerrankin oltiin lämpimässä hallissa ja ei tarvinnut pelätä kylmän kelin aiheuttamaa lihasvammaa. Repolle esittelin vaan putkea ja rohkeana ja fiksuna koirana se äkkäs tosi nopeeta, että sen tunnelin läpi rymistelemällä sai ruokaa. Lisäks kutsuin sitä muutamia kertoja luokse ja otin pari "vullea".

Muitten treenatessa sitten istuskelin häkillä ja palkkailin molempia hiljaa olosta. Tosiaan kun tää oli Repon eka kerta hallilla, nii oli ihan hyvä opettaa et se vuoroavenailukin on ihan kivaa. Mötköltä se unohtu opettaa :D Sannan ja Mintun radan aikana tosin en saanut Mötköä mitenkään pitään päätä kii :/ Niillä on liian spesiaali suhde toisiinsa. Tai ainakin se on toiseen suuntaan. En niin tiedä Mintun tunteista Mötköä kohtaan.

Mötkön kanssa otettiin jo pientä rataa, josta kuva alla. Alkuun en ohjannut selkeesti putkelle ja Mötkö ei tajunnu, mutta sitten kun suju, niin se teki super hienosti, vaikka olikin ihan easy rata. Mentiin tätä hurjaa rataa molempiin suuntiin. Toisella puolella oli vielä yksinäinen putki, johon harjottelin vasemmalla kädellä lähettelyä, kun se on ollut vaikee. Otettiin sen jälkeen vielä noi pari hyppyä tosta toiselta radalta. Ja siis koska Mötköä ei oo kuvattu nii meijän esteet on sellasia maahankaivettuja 10cm.

Sitten vielä kokeiltiin kiikkua ja lopulta uskalsin antaa Mötkön tiputtaa sen kokonaan yksinään. Ei se oikeen välittänyt siitä yhtään :D Nyt tarttee vaan opettaa se hidastaan siinä, ettei se jokupäivä koita juosta turhan lujaa läpi, niinkun se tuppaa nyt tekeen, ellen vieressä nameilla hidasta. Sitten kokeilin vielä huvikseen, että uskaltaako Mötkö mennä puomille ja kovalla vauhdilla se tulikin, kunnes puolessa välissä ylhäällä se alko tajuun, et voi ei oon korkeella ja sit vauhti hidastu ja hidastu, kunne Mötkö pysähty kokonaan. Pienellä avustuksella päästiin sitten loppuun ja palkkojen jälkeen Mötkö päätti juosta toiseen suuntaan takasin. Eli se olikin niin helppo juttu.

Tuntuu että turhaan jännittelen näitä juttuja enää Mötkön kanssa, mutta mun vainot on sen lapsuuden ajalta, kun se pelkäs kaikkea ja kiikkua ja kaikkea. Nyt se on hieno ja rohkea koira! Harmitti, kun Wuffilla ei ollut niitä yksittäis keppijuttuja, et ois voinu reenaa keppejä, mutta pitää kattoo niitä sitten myöhemmin. Ja Mötkön käyn kuvautteleen maalis-huhtikuussa, niin sitten päästään ehkä tutustuun A-han ja isoihin esteisiin, jos vaan tulee hyviä uutisia!

12.1. Toko + tänään

Moro,

Eilen käytiin kaukajärvellä treenailemassa lenkin lomassa. Lenkki seurana oli Sanna ja Minttu.

Alkuun kokeilin vähän kaukokäskyjä joita ollaan varovasti treenailtu. Tai lähinnä niin että kesken touhun kiinnitän Mötkön huomion ja annan käskyn. Kivasti Mötkö reagoi kun kutsuin sitä, mutta sitten se ei millään malttanut kuunnella käskyä perään. Tai sitten reagointi oli todella hidasta. Mötkö on myös alkanut maasta-ylös käskyssä hiipimään eteenpäin, joten koitin siinä pitää Sannaa stopperina. Sitä täytyy selkeästi treenata lisää ja keksiä joku uusi sana istumasta-maahan käskyksi.

Otettiin vielä pari "vullea". Testasin vielä että onko sana yhdistynyt Mötköllä yhtään siinä sivulla tekemiseen, niin kokeilin huutaa vullea niin että Mötkö seikkaili kauempana. Hyvin se lähti sinne hakemaan, eikä tällä kertaan vain istunut maahan :D

Tänään otin missioksi lenkillä ottaa muutaman sivulletulon ja sitten istumaan käskyä ihan yhtäkkinäisissä tilanteissa. Sivut meni todella upeasti! (ainakin jos se koira oli suora, niinkuin musta näytti ;D) Istumaan Mötkö käynnistyi taas hitaasti, mutta jutun tajuttuaan alkoi sekin sujumaan. Ulkona oli ainakin 17 astetta pakkasta, joten en viitsinyt pysähtyä paikoilleen tai istuttaa koiraa hirveästi maassa. Maahan menotkin jätin kokonaan pois.

Semi OT: Ollaan pidetty Mötköllä tossujen laitto rajana jotain -15C - -20C mutta nyt en jotenkin yhtään ajatellut ja pidemmän lenkin sijaan oltiin vaan puoltuntia, kun huomas että Mötikän varpaita palelsi. Takkia ei onneksi vielä tartte, vaikkei toi karva nyt mikään villatakki ole. Takkia on tarvittu tuulesta riippuen vasta -20C - -25C, tosin en ole huomannut Mötkön palelevan, mutta oon vaan päättänyt että silloin laitetaan tuulenkestävä fleesetakki. Kunnon toppatakkia ei edes omisteta :D

Repolla ei taas olla tajuttu ostaa mitään talvivaatteita ja niitäkin ehdin mennä hakemaan vasta keskiviikkona :/ Ulkoilut on ollut lyhyitä. Lähinnä riehumassa noi on saanut olla pidempään, kun kunnon liike pitää lämpösenä. Täysin kalju pentumaha tuntuu vaan pahalta ajatukselta lunta vasten kun on kunnolla vielä pakkasta! Ajattelin jonkun villapaidan käydä Repolle hakemassa.

Onneksi sisällä voi treenailla perusjuttuja. Sivulletuloa harmikseni ei oo voinut, kun ei oo mitään hyvää alustaa. Onneksi torstaista etiäpäin Repokin on tervetullut hallille! Tosin sielläkin on kylmä, mutta alusta on ainakin hyvä.

Tokoa Pirkkalassa.

Hupsista jäi näköjään parista kerrasta kirjoittelematta! Mutta.

2 viikon loman jälkeen oli kiva taas palata reenailemaan. Kentän virkaa suoritti Veskan parkkipaikka. Mukana oli myös Katri Gingan kanssa.

Käsimerkistä Mötkö tajuili jo tosi kivasti sivulle juttua, mutta itse käsky "sivu" on sen mielestä sama juttu kuin istua. Päädyin nyt lähteä opettamaan "vulle" sanalla sivulle tuloa uudestaan, niin että käytän alkuun vulle sanaa vain, kun koira on jo käsimerkistä perillä, että mitä tehdään. Ehkä se sana tarttuisi sen päähän.

Treeneihin Katrin ehdotuksesta lisätään luoksetuloa, niin että treenaillaan vauhtia, eikä "loppuasentoa". Mötkö tarjoilee edessä istuntaa ihan kivasti, mutta kuten Katri sanoi, niin helpompi vatia että yksi liike on suora, kuin että menettäisi kahdesta vinosta asennosta pisteet. Lisäksi ajattelin, että kaukokäskyjä voisi hyvin treenailla, kun ne ei vaadi sivulla oloa.

Repo oli ihan pellossa kasvanut. Hetki sillä kesti tajuta, että miten niitä nakkeja saakaan, kun ne ei herunut mun kättä jyrsimällä. Ennen Katrin saapumista harjottelin Repon kaa luoksetuloa ja sitten, kun Katri vahti, niin otettiin muutamia sivulle tuloja. Nyt tarttee taas harjotella sen kanssa kaikkea ja päivittäin, kun se on ihan kauhukakara!

Lapinreissu teki mullekkin hyvää, mutta Repo oli viikossa muuttunut isoksi! :( Kuvia siitä taas kun jaksan niitä koneelle siirrellä.

5.12. Agility

Matkattiin ekan kerran tallille treeneihin tänä syksynä ja ajatuksena oli ihan toko treenit, mutta koko porukan mielentilan + Katrin sunnuntaisten kisojen takia otettiinki agia. Mötkön edellisestä "oikeasta" agilitystä oli aikoja ja ainoata, mitä koskaan oltiin saatu "hyväksi" oli putki. Hiukka pelotti mennä kotonakasvamis kauden jälkeen putken suulle ja kokeilla, että syttyykö koiran päässä valoja, kun huudan sille että "Putkeen!". No sinne se sujahti. Ei ehkä päätä huimaavaan vauhtiin, mutta meni kuitenkin.

Otettiin putkea sitten muutamia toistoja, jonka jälkeen palattiin aika alkupisteeseen treenaamaan keppejä. "Normi"kepeillä en saanut kättäni ja palkkaa rytmitettyä hyvin, niin Katrin vinkistä mentiin kokeilemaan vinokepeillä. Siellä kokeilin jo lähettää Mötköä apparin luo, mutta kepit oli taivutettu lähes maahan asti :D

Sitten välissä taas muut reenailivat ja loppuun mentiin tapaamaan Mötkön vanhaa vihamiestä keinua. Selkeästi kaikki kaunat oli unohdettu, sillä seuraava homma meillä onkin harjoitella hidastusta keinulla, ettei Mötkö vaan koita juosta siitä läpi. Päästiin jo matalasta korkeudesta "tömäyttämään" keinu alas, eikä Mötkö tainnut edes tajuta :P

Liian elämän täyteinen loppuviikko onkin sitten kerrottavissa hyvin lyhyesti. Ei olla tehty mitään :D Sisko oli kylässä miesystävänsä kanssa, joten koirilla on kyllä ollut muuta tekemistä.

OT: Tänään myös kynin Mötkön pohjavillaa, jota lähti kaupan hedelmäpussin verran. Yhä sitä näyttäisi olevan vaikka muille jakaa, että tarvii kyniä vielä myöhemmin lisää.

P.s. Jos tätä nyt joku "ulkopuolinen" lukee, niin suosittelen luettavaksi Katrin jumppatreenit koiralle. Jotain lähtee meillekkin kokeiluun. Ainakin hevosiltakin tuttu "kavaletti" treeni. Pitää vaan hommaa jostain minipuomeja :D

Eläinlääkäriä ja Sigur huveja.

Moro,

Koko sepustus on lähinnä OT:ta ja tekosyitä, että miksei voinut. Lopussa vielä Repoliinin ensimmäisestä ell reissusta.

Perjantaina ei saatu aikaseks edes sisätiloissa kapula treeniä, vaikka kuinka yritin saada itseäni niskasta kii. Oli vaan niin väsy ja viluinen olo.

Lauantaina lähdinkin aamulla reippaalle lenkille koirien kanssa, ennenkuin suuntasin kohti Helsinkiä.

Hassu juttu sattui matkalla, kun huomasin Katrin auton motarilla. Sen kun tunnistaa rekkaristakin helposti :D Oli pakko kaasutella rinnalle vilkuttaan xD

Helsinkiin matkattiin siis katsomaan Sigur Rossia, joka oli kyllä niin mahtava. Se ei ollut keikka, vaan konsertti ja toistaiseks paras sellainen ikinä. Sitä ei voi verrata muihin bändeihin, sillä koko setti painii ihan eri sarjassa! Valot, äänet, esiintyjät, kaikki ihan vimpan päälle. Ikäväkyllä mahtavia efektejä en saanut puhelimellani talletettua, enkä oikeen ehtinyt keskittyä kuvaamaan, kun nautin showsta!

Valitettava Iphone laatu. Ainoa edes katseltava kuva.

Sunnuntainen kotiin paluu ei ollutkaan niin nautinto. Maha oli aamusta asti kipeä ja raahauduin töihin, kun tiesin, ettei sinne kukaan mukaan olisi menossa. Istuin kaksinkerroin kassantakana ja laskin minuutteja päivän loppumiseen. Nyt kaksi päivää mahatautia takana ja huomisenkin taidan vielä hakea saikkua. Ei siis ole reenailusta tullut yhtään mitään... Huomenna saan kyllä luvan parantua!

Jotain iloa sunnunaissa oli, sillä kotiin tullessa oli jo Repon toinen korva vankasti pystyssä ja tänään nousi toinenkin! Mutta kuvaa en tänään ehtinyt ottamaan, joten nautitaan puolitoista pystykorvaisesta Reposta.

Ja maanantainahan käytiin Repoliinin kanssa ensimmäisillä rokotuksilla. Kaikki meni hyvin muuten, mutta toista kivestä etsittiin kauan ja se löytyi surkastuneen nivuskanavasta. Päällä oli kuulemma outoa rasvakudosta, joka vaikeutti etsintää. Lisäksi kovat kiinnikkeet tuntuivat, jotka olivat jossain vatsanpuolella kii. Lääkäri sanoi että hän ei usko että laskeutuu ollenkaa. Ihmettä siis odotellessa!!

Ruokinnasta puhuttiin myös tovi ja nyt saatiin nassikan ruokinta hyvälle tolalle, niin että se maistuukin. Repo mussuttelee vain kolmekertaa päivässä ja aterialla nautitaan kuivaa nappulaa "lihanugettien" kera. Nugetit on sellaisia pelkkää lihaa möykkyjä, joissa on kuitenkin vielä kaikki tarvittavat lisäaineet ja hiukan riisiä. Näin ollen vatsasta pitäisi tulla vahva, kun se nauttii laajasta bakteerikannasta.

Käytiin vielä ostamaan pari putkiluuta pureskeltavaksi, kun purulelut ei enään riitä ja haluan suojella huonekaluja. Kuukauden päästä saattaisi sitten ne hampaat lähteä ilman hammaslääkärinkin apua!